Olipa kerran Liisa 1/3

Tarina huonosta läpästä, joka muuttui piiiikkiriikkisen liian vakavaksi.
Olin lupaillut Desuconin jälkeen itselleni, etten kisaa nyt hetkeen. Mutta sitten tuli SM-kisojen mainos eteen ja läpällä kysyin ääneen "lol pitäiskö hakee?". Olin saanut suuren inspiraation tehdä Sakizoun Alice ja skitti ideaakin löyty. Olin oikeastaan tähdännyt tällä vasta ensi kesän ECC karsintoihin.
Sakizou lähteenä ei ollut SM-kisojen säännöissä sallittu, mutta kysyin saisiko. Hakuajan loppuessa en ollut vieläkään saanut vastausta, joten hain läpällä kisaan mukaan. Ja pääsin sisään. No hupsista keikkaa.

Ensimmäinen versio.

Viimeinen versio.

Olin haaveillut jo suht pitkään esityksestä, jossa olisi satu ja tarinankertoja. Joten Sakizoun Alice oli siitä helppo, koska sillä ei periaatteessa ole omaa tarinaa. Sain itse kirjoittaa tarinan. Ja kirjoitinkin. En ole lahjakas kirjoittamaan, joten kirjoitus oli suurimmaksi osaksi kopioi-liitä Lewis Carrollin alkuperäisestä tarinasta. Innostuinkin vahingossa kirjoittamaan liian pitkän pätkän, joten sensuuri iski ja puolet lähti pois. Mutta se edelleen toimi.
En ole tarpeeksi itsevarma omasta äänestäni ja ärrävikani ahdisti, joten pyysin Niyarifaa puhumaan sen minun puolesta. Annoin Niyarifalle suht vapaat kädet äänensä puolesta, kunhan perinteinen tarinatäti tyyli pysyisi, niin kaikki kelpaa. Ääniraita tehtiin valmiiksi melkein kaksi kuukautta ennen kisoja, joten olen tästä hyvin ylpeä. Olinkin antanut itselleni muutaman deadlinen milloin 1. tarina on valmis 2. milloin puhe ja 3. milloin itse ääniraita on valmis, että voitaisiin harjoitella skittiä.
Niyarifa oli oikeasti aika elämänpelastaja tässä koko cossiprojektissa. Hän oli ääninäyttelijä, ohjaaja, assari, cossimamma, pikkukupin tekijä ja tilojen hankkija. Oli mukavaa, että sai purkaa kaikki stressit ja ongelmat (ja suolat) toiselle.

Bodyline kengät ennen ja jälkeen.

Mutta miksi Alice?
En oikeastaan tiedä tarkkaa syytä miksi valitsin juuri Alicen. Halusin jotain röyhelöistä ja pitsistä, joten Alice oli aika täydellinen niihin kriteereihin. Aloitin puvun teon materiaalien metsästyksessä. Etsin pitsejä jokapaikasta ja päädyinkin muutamaan eBay myyjään, jotka myivät aivan täydellistä pitsiä alushameeseeni ja pikkukoristeisiin. Kävin myös Tallinnassa hakemassa pitsiä. Jouduin käymään toisenkin kerran Tallinnassa, koska pitsini loppui kesken. Ostin sitten Karnaluksin tyhjäksi siitä pitsistä. Tilasin pukuun kolmea erikokoista helmeä eBaysta ja kengätkin tilasin sieltä myös. Kengät olivat Bodylinen kengät, jotka jostain syystä myytiin halvemmalla eBayssä ja eivät edes jääneet tulliin? Normaalisti minun Bodylinen tilauksen jäävät aina tulliin, mutta eBay tilaukset eivät koskaan.

Alushame oli tehty Eurokankaan valoverhosta ja eBay pitsistä. Olin tilannut eBaysta myös röyhelöpaininjalan, joka auttoi huomattavasti tämän alushameen teossa. Normaalisti röyhelöiden teko voi kestää pienen ikuisuuden, mutta tällä röyhelöpaininjalalla rypytys hoitui heti. Minulla kesti vain päivä tehdä puffi alushame. Lisäsin toisena päivänä siihen vielä muutaman kerroksen, eli alushameeni oli viisikerroksinen. Alushame koostui kolmesta suorasta kaitaleesta, jotka oli rypytetty koko matkaltaan, eli joka kerroksen röyhelö oli aiempaa pitempi. Koska en oikeastaan laskeskellut mitään mittoja hameen teossa, vyötärö oli kolminkertainen omaan vyötärööni. Rypytin vyötärön kankaat uudelleen ja ompelin kuminauhan kiristäen sitä koko matkalta, jotta se vihdoin sopisi minulle. Kaikki saumat saumuroin, koska valoverholla on paha tapa purkaantua helposti. Alla pieni alushame kuvaspämmi. 

Parasta valoverhoa!

Niin nätisti tekee röyhelöä oih.

1½ kerrosta hameessa.

Sama 1½ tasona.

Pieni osa pitsiä, minkä alushame söi.

Vyötärön leveys on lievästi leveä ": D"

Valmis hame.

Nuken päällä, ei niin puffi ilman jalkoja.

Plutia 2/?

Plutian kengistä aloitin ostamalla H&M:stä halvat ballerinat, koska kaikki omani olivat mystisesti kadonneet. Leikkelin balleriinojen kantapäästä muutaman sentin pois, koska ne olivat liian korkeat ja rikkoivat tohveliefektin. Ompelin balleriinojen päälle pehmofleecestä uuden reunustan ja täytin sen pumpulilla tuomaan vähän tohvelimaista muotoa. Jouduin kaiken ompelemaan käsin, koska en luottanut liiman pysyvyyteen ja liima olisi tahrinut kangasta.

Jostain syystä matikkapääni alunperin halusi pallon koostuvan kuudesta saumasta ja siitä tulikin hyvin epämääräisen muotoinen. Tein kolme eri kokoista palloa kengän päistä, koska kaksi ensimmäistä olivat liian pieniä.
Kiinnitin pallon kenkään kiinni käsin taas vaihteeksi. Ompelin pallon kokonaan kiinni ballerinan alkuperäiseen jalkapöytään, ettei conin aikana sisällöt tursuaisi sieltä pois.

Korvat, suun ja silmät ompelin käsin kiinni vasta kun kenkä oli jo valmiina. Halusin käsintehdyn pehmolelumaisen ulkonäön kenkiin, joten jätin tikit näkyviin enkä esim. liimannut tai ommellut ne piilotikillä.
Kenkiin meni reilu pussillinen vanua, Eurokankaassa maksoi pussi 5e.  Nallen päät painavat ihan mukavasti, koska sitä vanua on ihan reilusti kengässä. Mutta onneksi pohjana on oman kokoinen balleriina, niin kengät pysyvät hyvin jalassa ja niillä voi mukavasti liikkua ja kävellä.

Sukat taas olivat oma työmaansa. Olin alkuvaiheilla jo kauhuissani tästä vaiheesta, koska olin hyvin skeptinen miten saan maalattua raitoja venyvään kankaaseen. Lopputulos ei ollut ihan niin kauhea mitä oletin, enkä onneksi joutunut ommella raitoja yksitellen sukan muotoon.
Tilasin eBaysta kaksi paria valkoisia sukkia, toiset ihan varmuuden vuoksi jos jokin menee pieleen.
Testailin eri tapoja tehdä raidat sukkiin, joten ne varasukat tuhoutuivat nopeasti.
Ostin kangasmaalit Helsingin Hobbypointista. Kyselin hieman myyjältä apua mikä maali sopeutuisi venyvään kankaaseen. Päädyimme pinkkiin Emo kangasmaaliin, jota vaalennettiin valkoisella peittopastalla. Laimensin maalia lusikallisella vettä, että siitä tuli hieman juoksevampaa.

Ei näin.

Kuivausviritelmä

Yritin aluksi maalata raidat omassa jalassani, mutta eipähän siitä tullut mitään eikä lainajalkaa ollut.
Päädyin piirtämään rajat kynällä ja maalaamaan raidat pahvinpalasen päällä. En mittaillut pahvia sen suuremmin. Pahvi oli hieman suurempi kuin sukka, jotta sukka vähän pingottuisi pahvin päällä. Olen todella huono maalaamaan vapaalla kädellä, joten teippasin raidat, jottei maali vahingossa vuotasi sinne minne sen ei pitäisi.

Hups.

Hups x 2

Muutamia (tusina) mokia ehti käydä kun näitä sukkia tein. Pahvi luonnollisesti mössööntyy kastuessa, joten unohdin päällystää pahvini jollain jotta se kestäisi paremmin kangasmaalien kosteuden. Joten yhteen sukkaan sitten tarttui kaikki pahvin jämät, jotka piti kuivana raaputella pois. Ei mikään maailmanloppu, mutta vie turhaa aikaa kun olisi alunperin voinut välttää sen.

Toinen virhe oli ihan omaa huolimattomuuttani. Maalasin vahingossa muutaman pinkin raidan väärään kohtaan, joten koetin korjata maalaamalla pinkin päälle keltaisen. Huomasinkin, että käyttämääni kangasmaalia ei voi maalaa päällekkäin. Kangasmaalini sopii täydellisesti venyvälle kankaalle, koska siitä ei jää maalikerrosta kankaan päälle vaan värjää kankaan. Joten korjaamani raita ei pysynytkään kankaassa kiinni, vaan sen sai raaputettua pois.

Plutia 1/?

Tämmönen vauva.

Hei vielä elossa ollaan! Frostin jälkeen tuli pienoinen paniikki, koska minulla ei ollutkaan seuraavaa valittua hahmoa cossattavaksi. Nykyään yritän vältellä miettimästä seuraavia cosseja kun tekee vielä edellistä, koska silloin motivaationi työstettävää pukua kohden tippuu radikaalisti. Joten luonnollisesti Eva-Beatricen jälkeen oli pakko valita joku hahmo ja nopeasti, koska en halunut tuhlaa hyvää aikaa hukkaan. Jostain syystä valitsin Operaatio Yoshinon kauan kadotettu sisko, Plutian. Pieni lapsi, joka käy vähän hitaalla. Aivan samanlainen kuin Yoshino. Halusin hieman haastaa itseäni eri materiaaleilla ja värimaailmalla.
En ole viitsinyt kirjotella blogia tässä lähiaikoina, koska tein kaikkia osia samaan aikaan joten wip kuvat eivät oikein kerro tai näytä mitään järkevää. Mutta nyt vihdoin alkaa osia valmistua, joten voinkin kirjotella postauksia Desuun varten.

Se on paksu.

Vielä kun mietintämyssy oli päässä, etsin ensimmäiseksi oikean peruukin. Koska Plutian hiustenväri on sävyltään hieman hankalampi, tilasin Coscraftilta peruukin siihen tietäen etukäteen sen sävyn. En halunnut riskeeraa eBayn peruukkeihin, jotka olisivat voineet olla mitä tahansa sävyä loppujen lopuksi. Ostin samalla tilauksella Coscraftin peruukkikuituväriesittelyjutskeliinin, joka on kyllä aika pelastaja. Tilasin yhden Jeri peruukin Lilac värillä ja siihen kaksi irto weftiä samaisella sävyllä. Olen nyt ommellut jo yhden weftipaketin peruukkiin kiinni ja harkitsen vielä lisäänkö kuitua. Peruukki painaa jo nyt hyvin paljon ja rusetin kanssa se on jo aika järkäle.

Oli muuten paketilla kokoa.

Paketin sisältö - 1 väärän värinen kangas

Seuraavaksi aloin etsiä materiaaleja. Näen itse Pluttun asun hyvin yöpukumaisena, pehmoisena ja mukavalta päällä. Aivan kuin flanelli yökkäri. Joten heti alkuun poistin satiinit ja puuvillat sun muut vaihtoehdoista ja aloin etsimään pehmofleeceä, pehmeää collegekangasta, plyysiä ja muita fleecejä.
Olen viimeisissä cosseissa halunut panostaa "hahmouskollisiin" materiaaleihin. Marisassa halusin käyttää villakangasta viittaan, hattuun huopaa ja huiviin mukavaa tekstuuria. Eva-Beatricessa halusin juhlavampaa kangasta, koska hän kummiskin on The New Beatrice, joten käytin duchesse satiinia (nurinpäin toki).
Löysin hyvin kankaat saksalaisesta Kankaita.comista, joten tuttuun tapaan tilasin sieltä kankaat. Paketin koko yllätti kun kävin hakemassa sen postista. Postikulut eivät olleet normaalia suuremmat, joten en yhtään olettanut niin suurta pakettia.

Pluttun piti olla suhteellisen halpa cossi, ainakin siltä se aluksi vaikutti. Mutta peruukkiin meni pelkästään jo melkein 60 euroa. Kankaatkin likenee varmaan 150e paikkeilla tällä hetkellä? Jaksoin vihdoin kerätä kuitteja ja pitää kirjanpitoa cossistani, joten saanpahan vihdoin kauhistua kuinka kallis Plutiasta tulee loppupeleissä.

...Tästä postauksesta tulikin vain pölinää ja selittelyjä. Seuraavassa onkin jo jotain asiaa ja edistymistä!

Bodyline ostocossi

Selasin tuossa yksi päivä huvin vuoksi Bodylineä kenkien takia, mutta päädyinkin selaamaan sivun muuta tarjontaa myös. Sieltä sitten löysin naurettavan halpoja cosseja ja halusin vitsillä testaa onko ne mistään kotoisin.

Päädyin tilaamaan Chihiro Fujisaki asun Danganronpasta. Tai Bodylinen nimellä Costume 685.
Pakettiin kuului bleiseri, hame ja pusero.
En jaksanut kuvia varten silittää asun osia, pahoittelut asiasta, mutta sentään todistaa että aina kannattaa silittää ostopuvut!

Teimme ryhmätilauksen Niyarifan ja hänen kaverinsa kanssa, joten postikulut menivät kolmeen pekkaan.
Minun ostokset maksoivat 33,53e, eli 2kpl 12e cosplay ja 7.99e postikulut ja 1,55e verot.
11. tammikuuta Niyarifa tilasi ja paketti saapui noudettavaksi 25. tammikuuta. Paketti tuli Japanista asti, mutta ei edes jäännyt tulliin vaikka tavaraa oli paljon. Hyvin nopeasti tuli perille.



Bleiseri oli hyvälaatuinen. Kiinnitys edessä oli yksi nappi ja loput rivistöstä oli neppareilla piilossa. Nepparit eivät toki hirveän hyvin pysy kiinni, joten vaihdan varmaan hakasiin jossain vaiheessa. Yllätyin, että rintatasku onkin ihan oikea toimiva tasku eikä taskunläppä vaan.
Vaikka bleiserin materiaali on keinokuitua, se ei ollut järjettömän ryppyinen.

Tilatessa Bodylineltä tai muusta aasialaisesta kaupasta niin kokoluokitus voi olla aina masentavaa. Tällä kertaa kokolapussa lukee 2L. Mitat vastasivat suhteellisen hyvin annettuihin ja koska Chihiro ei ole mikään rinnakas hahmo, niin luonnollisesti bleiseri on myös tehty hyvin naftiksi. Joten joudun pitämään bindiä tämä cossi päällä, mutta se olikin alunperin ajatuksena. Usein aasialaisissa vaatteissa hihanpituus on liian lyhyt, mutta nyt se oli riittävä.


Bleiseriä ei ollut vuoritettu vaan saumat olivat vain saumuroitu siististi. Ohuet olkatoppaukset myös löytyivät.
Pesulapussa oli myös yksi ylimääräinen nappi, jos toinen tippuu tai hukkuu, olin hyvin iloinen siitä. 
Hihassa kuvio oli brodeerattu ja oli hyvin siistinnäköinen. 



Hame oli ryttykatastrofi. Hameen vekit oli ommeltu kiinni, jotta vekit pysyisivät kasassa kuljetuksessa. Se on hyvin yleistä normaaleissakin vaatteissa, että halkiot tai piilotaskut on harsittu kiinni pitääkseen muotoa. Harvat toki muistavat tai tietävät, että ne ompeleen pitää ratkoa irti. Mutta materiaalina hameeksi se on aivan kaamea. Kerran kun istahtaa hame päällä niin aivan varmasti takamus täynnä ryppyjä. Hameessa oli sivussa vetoketju ja hakaset.

Kauluspaita oli suurin piirtein juuri semmoista laatua mitä voisi odottaakin. Hieman tönkköä ja ryppyistä materiaalia, mutta mitä nyt halvalta kauluspaidaltakaan voisi odottaa.  Ei paras, mutta toimii.

Postarit ja verot jaettuna puoliksi toisen ostocossin kanssa, niin hinnaksi tuli yhteensä 16,75e. Joten hintalaadultaan ihan hyvä. Ainut käyttökelvoton osa ostocossissa oli hame, mutta kyllä silläkin pärjäisi jos välttämättä haluasi. Photoshootin sentään saisi aikaiseksi.

Eva-Beatrice WIP 3/3

Kuva: Juce.

Olen hirveän ylpeä Eva-Beatrice cossistani. Sain pitkästä aikaa mukavan olon cossissa, ettei tarvitsenut hävetä se päällä laadun tai virheellisyyden takia. Eva Beatossa ei ollut mitään järkyttävän vaativaa aivopähkäilyä, mutta sitä en edes hakenutkaan. Halusin tehdä puvun, joka mahdollisesti vastasi omaa taitotasoani. Sen takii pyrinkin ompelemaan siististi ja harkiten. Toki joka cosplay on omalla tavalla haastava ja vaativa, joten aina saa kehittyä lisää cossien myötä.
Pukua oli myös todella mukava pitää päällä, mikään ei puristanut tai kiristänyt eikä ollut liian kuuma. Ja jos olisi ollut liian kuuma, niin keepin sai helposti pois.
Jos tekisin sen uudelleen, niin tottakai tekisin muutaman asian erillä tavoin ja pikkuviilaisin lisää.

Halusin pukua tehdessä myös miettiä harkiten helppoa päälle pukeutumista. Sen takia neppareita, vetoketjuja, hakasia ja muuta pikku roinaa menikin mukavasti cossiin.
Jotta pukeminen olisi helppoa, yhdistin liilan päällihameen ja mustan alushameen samaan. Ompelin mustaan alushameeseen vetoketjun sivulle ja liilan päällihameen ompelin mustan vyötärökaitaleeseen. Jätin yhden sivun auki liilasta ja laitoin muutamat nepparit ja keskelle hakasen pukemista varten. Tällä vältin liikaa kangasta vyötäröllä ja jo olemattoman vyötäröni leventämistä vielä enemmän.

Vanha ruusuke

Uusi ruusuke

En ollut tyytyväinen hatun ruusukkeeseen, joten tein sen monesti uusiksi. Kun olin saannut ensimmäisen vihdoin valmiiksi, niin päätin sen antaa olla hetken ja jos on enemmän aikaa niin uusisin sen. Viikko ennen conia päätinkin uusia sen, koska koska röyhelöt näyttivät vain kompelöiltä ja suurilta.  Etsin paljon netistä erilaisia ruusukkeen ja ruusun teko-ohjeita ja löysinkin vihdoin muutamat mitä käytin.
Päädyin tekemään pieniä laskoksia liilasta kankaasta ja ompelin sen pienelle ohuelle pahvin palaselle pysyäkseen muodossa. Mustan organzan (joka kuvassa näkyy hyvin huonosti) tein samoin ja yhdistin liilan pahviin.  Mustan osion tein pienistä leikatuista satiininauhan palasista, jotka ompelin omalle pienelle ohuelle pahville. Ruusu ja valkoinen koriste oli sama mitä edellisessä ruusukkeessa käytin, vaikka uudessa kuvassa ne jostain syystä vähän vammaa.  Jos kiinnostaa kyseiset tutoriaalit, niin voin linkkailla ne!

Lopulliseen sauvaan en ole tyytyväinen, mutta tuomaripalautteessa ei ole vielä tähän mennessä mainittu asiasta, joka hieman ihmetyttää.
Tekisin propin aivan kokonaan uusiksi erillä tavoin, mutta tämä olikin ensimmäinen näin suuri worblahirviö minulta, joten tulipahan opittua kaikkea tärkeää.
Tärkein oppi oli se, että kannattaa aina kaavoittaa propin osat oikein ja hiota/leikkaa ne jo niin siistiksi kuin voi ennenkuin kerrostaa sen worblalla. Minä jätin sauvan pohjan röpelöiseksi ja koskemattomaksi kun worblaa sulatin päälle. Se sitten tarkoitti järkyttävää hiomista dremelin kanssa. Säästää aikaa ja vaivaa, jos jo heti alkuun miettii hieman pidemmälle tekovaiheita.

Desucon Frostbite 2017 ja ECG karsinnat

Kuva: Nyymix

Huh huh. Olipahan con. Minulle tämä con oli kaikkea mitä toivoinkin. Kavereiden ja tuttujen näkemistä, hauskanpitoa ja cosplayta. 10/10 menisin uudelleen.
Sain idean osallistua ECG karsintoihin heti Traconin parikilpailun voiton jälkeen. Koin, että ehkä olisi minunkin aika koetella taitojani. En ollut koskaan ennen edes kuvitellut esityksen laatimista, joten frostissa olikin ensimmäinen kerta lavalla esityksen kanssa.
Pidin kisaan osallistumisen suhteellisen salaisena, jos niin voi sanoa? Huutelin Cosfin discord ryhmächätissä siitä ja kerroin muutamalle kaverille. Twitterissä en tainnut mainita asiaa, ehkä hieman vinkkailin asiasta. Puvun toki olin jo ennen conia paljastanut, mutta eipä se mitään haittaa aiheuttanut.

Kalle "HCJorma" Lounela

Conini alkoi jo aikasin perjantaina aamupäivänä conin kasauksesta ja kuuttina olin lipunmyynnissä iltapäivän ennen ensimmäistä lavaharjoitusta.
Lavaharjoituksissa laitoin vain alushameeni ja vannehameen päälle, koska tiesin sen vaikuttavan minun liikkeeseen paljon. Harjoittelin kolmesti, koska ensimmäisillä kerroilla unohdin täysin mitä minun piti edes lavalla tehdä.

Lauantaina saavuin conipaikalle hyvin ajoissa kyytini takia, joten minulla oli paljon luppoaikaa ennen tuomarointia. Sen ajan kulutin green roomissa meikkaamisessa ja ahtauduin kävijöiden pukkariin vaihtamaan vaatteet. Onneksi pukkarissa oli toinenkin kaveri, joka auttoi tavaramääräni takaisin greeniin.
Kun vihdoin olin cossi päällä niin valuttauduin metsähalliin etsimän tuttuja. Siinä samalla hyvin monet pysättelivät minut puhumaan puvustani tai Uminekosta. Yllätyin, kuinka paljon Umineko faneja oikeasti on coneissa. Cosseja sarjasta harvemmin näkee, mutta faneja löytyy ihanan paljon!

Kuva: Kalle "HCJorma" Lounela

Oli mukavaa, että cossikisat olivat myöhempää illalla. Aamulla oli paljon aikaa eikä stressannut mikään. Mutta ehkä kilpailut olivat hieman liian myöhään? Kisojen aikana vatsani kurni ja itkin nälkää, koska luonnollisesti siihen aikaan voisi jo syödä. Ideaali olisi vaikka 16:00 tai 16:30 alkava kilpailu?

Kisabäkkärillä oli huvittavan paljon tuttuja kisaamassa normaalissa pukukisassa tai mammailemassa. Luonnollisesti sisäinen cosplaymammani heräsi takkuisten peruukkien takia, niin harjailin ajankuluksi heidän peruukkejaan, koska mammat eivät tainneet tajuta sitä. Kun minun piti mennä lavaharjoituksiin, niin annoin toiselle mammalle harjan käteen ja pyysin, että harjaisi kaverin peruukin loppuun.
Onneksi oli tuttu mammana, niin ehkä lievästi käskytin häntä katsomaan pukuni läpi ennen tuomarointia ja laittamaan helmani kuntoon yhteiskuvaa varten (Anakichi olet ihana mamma, kiitos vielä kerran!).

Tuomarointi oli normaalia jännittävämpää, koska tuomarointi hoidettiin englanniksi. En ole pitkään aikaan joutunut käyttämään englania puheessani, joten olin hyvin ruosteinen jo siinä. Olin kotona harjoitellut sanastoa ja omasta mielestäni tärkeitä pointteja, mutta itse h-hetkellä unohdin kaiken. Tuntui nololta unohtaa sanat kuten huopa ja vuori, mutta kai sen voi pistää jännityksen piikkiin. Itse tuomarointi oli silti hyvin mukavaa ja kaikki tuomarit olivat hyvin hellävaraisia lempeällä hymyllä varustettuina. Lähdin sieltä paremmin mielin verrattuna Traconin parikilpailun tuomaroinnista, koska silloin en ehtinyt kertoa puoliakaan asustani.

Kisajännitys vihdoin iski, kun jonotimme lavalle pääsyä ja ECG intro lähti soimaan. Onneksi olin jo viides kisaaja, joten en kauaa joutunut odotella. Esityksen jälkeen pääsin katsomaan muita esityksiä heti eturiviin. Väliaikashow sai minut nauramaan vedet silmistä, aivan mahtava show!

Oli ihan hauskaa kisata ensikertalaisena arvokisoissa, ei tullut mitenkään paha mieli ja itseasiassa sain sieltä intoa on enemmän kuin koskaan tuleville kisoille. Palaute muilta ja tähän mennessä yhdeltä tuomarilta, Elinalta, on ollut hyvin rakentavaa ja juuri sitä mitä olin toivonutkin.  Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. 

Eva-Beatrice WIP 2/3

Jatketaas Eva-Beatricen juttuja. Kuvien värit eivät taaskaan täsmää ihan sitä mitä ne ovat oikeasti, on hirveän vaikeaa ottaa kuvia huonosti valaistetussa huoneessa. Eikä päivänvaloakaan paljoa näe vielä.
Pahoittelut myös huonoista peilikuvista, tämän hetkinen peili on vähän ikävässä paikassa ja harmillisen pieni. Mutta sillä pitää pärjää nyt väliaikaisesti.

Opin Marisaa tehdessä käyttämään Cosplanner appia ja huomasin kuinka hyödyllinen se oli. Joten tein Evalle saman. Seurasin ja päivitin edistystäni kokoajan niin tiesin missä mennään. Sen takia ei yhtään stressannut cossin teko ja tuntui, että olin kokoajan aikataulussa tai jopa edellä sitä. Samassa paikassa säilytin myös referenssikuvat, niin kaikki pysyi aina kätevästi yhdessä paikassa mukana mihin meninkään. Myös tekotunnit sai kätevästi muistiin, vaikken niitä hirveän tarkasti laskeskellut.

Korsetti

Nyöritys takana.

Korsetin tai korseletin mikälie "ei niin hoikistavan korsetin" kaavoitus oli helppoa. Saumojen paikkoja ei tarvitsenut sen kummemmin miettä, koska referenssissä näkyi etumuksen paikat. Suurempi murhe oli päättää haluanko vetoketjun vai nyörityksen. Koska hahmolla ei takaosaa korsetista näy hyvin, niin päätin tehdä nyörityksen. Tykkään lisätä pieniä ylimääräisiä yksityiskohtia cosseihin, koska ne tuovat syvyyttä ja realistisuutta asuun.
Metalliluita korselettiin tuli yhteensä 2 eteen, 2 sivuun, 2 taakse ja 4 nyöritykseen.

Hattu.

Ruusukejuttu.

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa jo höpisin jotain tästä hatusta. Olen huomannut, että hattujen tekeminen on yllättävän mukavaa. Opin joka kerta uutta kun teen hattuja.
Yritän ehtiä tehdä ruusukkeen ja ruusun uusiksi kolmannen kerran, koska en ole vieläkään tyytyväinen siihen. Ruusuke oli itseasiassa yksi asia mikä hidasti cossini tekoa. Sitä oli hyvin rasittava tehdä ja siinä vaihessa kun kaksi oli jo tehty ja molemmat eivät olleet mieleisiä, niin luovutin tähän päivään asti.

Opin myös, että costest on hyvä ja tärkeä asia ennen conia! En ole ennen jaksanut semmosia tehdä, tuntui turhalta koska ei tämä naama mihinkään muutu minun meikkaustaidoilla.
Mutta peruukin ja puvun laitettua päälle, huomasinkin, että peruukkini oli aivan liian pitkä. Siinä sitten saksimaan uudelleen pariksi tunniksi. Olen iloinen, että huomasin nyt enkä vasta conipaikalla.