26.11.2017

Liisan työmaa 2/3


Aloitin Alicen pannan teon jo hyvin ajoissa. Ostin kaupasta valmiin pannan ja päällystin siihen uuden kankaan. Ompelin kankaan käsin kiinni ja se oli yllättävän mukavaa. Pitsit ompelin myös käsin. Olin ajatellut lisää nauha ompeleiden piilottamiseksi, mutta jotenkin tykkäsin että ompelujälki näkyi. Näin jälkikäteen mietittynä, olisi pitänyt vahvistaa rusettia jotta se olisi pysyt paremmin pystyssä.

Tajusin hieman liian myöhään, että minun pitäisi kiinnittää panta kiinni peruukkiin. Esitykseni oli suht liikkuva ja ison kupin tippuessa minun päähäni, oli riski että panta kolahtaisi päästäni pois.
Päädyin kiinnittämään pannan upottamalla kaksi pinniä peruukistani läpi ankkuroimaan pannan paikoilleen. Olisin voinut tehdä hienomman ja pysyvämmän ratkaisun, mutta pinni vaihtoehdot olivat hyvin rajalliset.


Päädyin koristelemaan essun reunan pitsillä. Olin etsinyt muiden cossaajien versioo essusta ja jokaikisellä oli oma näkemys essusta. Joten minun näkemykseni oli pitsiapplikointi. En ollut ennen tehnyt näin suuritöistä käsinompelucossia, joten tulipahan paljon istuttua sängyllä katsomassa Netflixiä ja ommella koristeita kiinni. Tykkäsin todella paljon.

Olen hirveän tyytyväinen essukankaaseen. Ostin Tallinnasta kangasta, mutta se oli pakan loppu niin se ei olisi riittänyt essuun. Joten menin Eurokankaaseen etsimään samankaltaista kangasta. Eurokankaan myyjä oli aivan ihana ja ehdotti minun menevän ulos kangaspakan kanssa katsomaan, että sävy olisi tarpeeksi hyvä minun pitsitilkkuihin. Löysin tämän kankaan näytepakka nimellä, joten minulla ei ole mitään hajua mitä tämä kangas oikeasti on. Bi-stretch kangasta mitä luultavimmin? Hintaa oli vain 8e/m, joten tästä tulikin minun uusi lempparikangas cosseihin. Nätisti laskeutuvaa, ei mene ryppyyn, hieno tekstuuri ja halpa. En tiedä onko Suomessa kuinka suuri väriskaala, mutta ainakin Tallinnassa oli värejä laidasta laitaan.


Bloomersit piti olla suht nopeat tekeleet, mutta siinäkin meni päivä vahingossa niiden teossa. Tein hyvän ratkaisin töissä ja pyysin kesälomani vasta elokuulle, niin tein paljon cossia jo elokuussa valmiiksi. Alushame, panta ja alushousut tulivat ainakin valmiiksi kesälomani aikana.
Alushousut olivat poikkeuksellisesti puuvillasta, eikä samasta kankaasta kuin essu tai kaulus. Päädyin puuvillaan, koska se edes hieman hengittäisi paremmin kuin jokin sekoitekangas. Puuvilla on siitä ärsyttävää, että se menee helposti ryttyyn.

Vyötärörusetissa kesti hetki kauemmin, koska piti kaksi pitsiä ommella yhteen ja itse kankaaseen kiinni. Ja vuorittaa nauha. Tässä minun pitsi onnistui loppumaan, joten jouduin tilaamaan lisää eBaysta ja käydä Tallinnassa ostamassa kauppa tyhjäksi toisesta pitsistä. Onneksi molempia oli vielä, muuten olisin joutunut miettimään toista vaihtoehtoa. Käytin tähän cossiin kai seitsemää eri pitsiä.


 Iso teekuppi oli esityksen kohokohta, joten pitihän siihen hieman panostaa.
Sain lainaksi Niyarifalta ison jumppapallon, jonka päälle laitoin jätesäkin ja aloin paperimassailla kupin muotoa pallon päälle. Siinä meni parisen viikkoa, koska liimani loppuivat eikä lähikaupoissa myyty erikeepperiä. Yritin paperimassailla kupin mahdollisimman siististi, ettei olisi liikaa kuhmuja. Jäi siihen silti epätasaisuutta, mutta en halunut kuluttaa enempää aikaa kupin hiomiseen. Voisi sen kyllä jossain vaiheessa hiota, jotta voisi shoottailla sen kanssa joskus.


Koska Alicen reffit oli aika epämääräiset rintamuksesta, niin päädyin röyhelöläjään. Alunperin minun piti tehdä irtokaulus, joka puettaisiin erikseen. Mutta koin toimivan nappilistan rumaksi, niin teinkin niskaan hakasilla kiinnityksen ja ompelin koko kaulusläjän siniseen mekkoon kiinni. Ompelin vielä valmiin kauluksen nappilistaan ja pystykaulukseen helmiä tuomaan vielä lisäyksityiskohtia. Sakizoun designeissä on usein paljon yksityiskohtia ja helmiä, mutta Alice olikin hyvin hillitty.

Rintaneulapohjan tilasin eBaystä, kymmenen kappaletta maksoi ehkä euron ja siihen sisältyi metallinen pohja ja lasinen kansi. Yritin piirtää epämääräisen pupun pään, mutta näemmä se näyttää vähän Suomen maalta. Liimasin korun pikaliimalla pitsiin ja ompelin pitsin kiinni kaulukseen.


Peruukki oli työmaansa, koska olen hyvin huono peruukkien stailaaja. Mutta eipä mihinkään kehity, jos ei ikinä yritä jotain uutta. Halusin Alicen otsatukan hieman sisäänpäin kurvaavaksi, joten leikkasin ja suoristusraudalla käänsin latvat sisäänpäin. Lakkaa päälle paljon, että pysyy muodossa. Otsatukka olikin yllättävän helppo asia peruukissa. Kihartaminen taas ei. Kiharsin ensin paplareilla ja kuumalla vedellä, mutta paplarit tekivät aivan liian pientä ja tiheää kiharaa. Joten suoristin peruukin uudelleen. Kuitu oli jo hieman kärsinyt ensimmäisellä kiharruksella, joten Coscraftin liukas ihana peruukki muuttuikin jo ikävän karheaksi takkupesäksi. Kiharsin lopulta vanhalla kihartimella hyvin pieni osa kerrallaan. Minulla ei ole paljon kärsivällisyyttä esim. maalien kuivumiseen, joten kihartaminen osa kerrallaan oli haastavaa. Mutta olen iloinen, että jaksoin pinnistellä loppuun asti.

Meikkejä varten leikkasin osan kulmakarvastani pois (Kisoista neljä viikkoa ja edelleen kasvaa takaisin yhyy), koska se toi hieman pehmeämpää ilmettä itselleni.

Ja se oli siinä. Olen itse suht tyytyväinen pukuuni, ainahan toki voi tehdä paremmin. Oli todella mukava ja rentouttava projekti. Ompelupainoitteiset cossit ovat minulle helpompia, joten oli mukavaa olla maalaamata ja hiomatta mitään tässä cossissa. Avaimen toki olisin voinut tehdä itse, mutta tiesin minun taitojeni perusteella, että siitä tulisi äärimmäisen ruma ja pilaisi kokonaisuuden. Miksi tehdä huonoa, jos tietää jo etukäteen että valmiina olisi parempaa tarjolla?

 Kolmannessa blogipostauksessa vielä avaudun hieman kisoista. Tiedän että sitä on jo odoteltu, joten jaksakaa vielä hetki odottaa. o/

22.11.2017

Olipa kerran Liisa 1/3

Tarina huonosta läpästä, joka muuttui piiiikkiriikkisen liian vakavaksi.
Olin lupaillut Desuconin jälkeen itselleni, etten kisaa nyt hetkeen. Mutta sitten tuli SM-kisojen mainos eteen ja läpällä kysyin ääneen "lol pitäiskö hakee?". Olin saanut suuren inspiraation tehdä Sakizoun Alice ja skitti ideaakin löyty. Olin oikeastaan tähdännyt tällä vasta ensi kesän ECC karsintoihin.
Sakizou lähteenä ei ollut SM-kisojen säännöissä sallittu, mutta kysyin saisiko. Hakuajan loppuessa en ollut vieläkään saanut vastausta, joten hain läpällä kisaan mukaan. Ja pääsin sisään. No hupsista keikkaa.

Ensimmäinen versio.
Viimeinen versio.
Olin haaveillut jo suht pitkään esityksestä, jossa olisi satu ja tarinankertoja. Joten Sakizoun Alice oli siitä helppo, koska sillä ei periaatteessa ole omaa tarinaa. Sain itse kirjoittaa tarinan. Ja kirjoitinkin. En ole lahjakas kirjoittamaan, joten kirjoitus oli suurimmaksi osaksi kopioi-liitä Lewis Carrollin alkuperäisestä tarinasta. Innostuinkin vahingossa kirjoittamaan liian pitkän pätkän, joten sensuuri iski ja puolet lähti pois. Mutta se edelleen toimi.
En ole tarpeeksi itsevarma omasta äänestäni ja ärrävikani ahdisti, joten pyysin Niyarifaa puhumaan sen minun puolesta. Annoin Niyarifalle suht vapaat kädet äänensä puolesta, kunhan perinteinen tarinatäti tyyli pysyisi, niin kaikki kelpaa. Ääniraita tehtiin valmiiksi melkein kaksi kuukautta ennen kisoja, joten olen tästä hyvin ylpeä. Olinkin antanut itselleni muutaman deadlinen milloin 1. tarina on valmis 2. milloin puhe ja 3. milloin itse ääniraita on valmis, että voitaisiin harjoitella skittiä.
Niyarifa oli oikeasti aika elämänpelastaja tässä koko cossiprojektissa. Hän oli ääninäyttelijä, ohjaaja, assari, cossimamma, pikkukupin tekijä ja tilojen hankkija. Oli mukavaa, että sai purkaa kaikki stressit ja ongelmat (ja suolat) toiselle.

Bodyline kengät ennen ja jälkeen.
Mutta miksi Alice?
En oikeastaan tiedä tarkkaa syytä miksi valitsin juuri Alicen. Halusin jotain röyhelöistä ja pitsistä, joten Alice oli aika täydellinen niihin kriteereihin. Aloitin puvun teon materiaalien metsästyksessä. Etsin pitsejä jokapaikasta ja päädyinkin muutamaan eBay myyjään, jotka myivät aivan täydellistä pitsiä alushameeseeni ja pikkukoristeisiin. Kävin myös Tallinnassa hakemassa pitsiä. Jouduin käymään toisenkin kerran Tallinnassa, koska pitsini loppui kesken. Ostin sitten Karnaluksin tyhjäksi siitä pitsistä. Tilasin pukuun kolmea erikokoista helmeä eBaysta ja kengätkin tilasin sieltä myös. Kengät olivat Bodylinen kengät, jotka jostain syystä myytiin halvemmalla eBayssä ja eivät edes jääneet tulliin? Normaalisti minun Bodylinen tilauksen jäävät aina tulliin, mutta eBay tilaukset eivät koskaan.

Alushame oli tehty Eurokankaan valoverhosta ja eBay pitsistä. Olin tilannut eBaysta myös röyhelöpaininjalan, joka auttoi huomattavasti tämän alushameen teossa. Normaalisti röyhelöiden teko voi kestää pienen ikuisuuden, mutta tällä röyhelöpaininjalalla rypytys hoitui heti. Minulla kesti vain päivä tehdä puffi alushame. Lisäsin toisena päivänä siihen vielä muutaman kerroksen, eli alushameeni oli viisikerroksinen. Alushame koostui kolmesta suorasta kaitaleesta, jotka oli rypytetty koko matkaltaan, eli joka kerroksen röyhelö oli aiempaa pitempi. Koska en oikeastaan laskeskellut mitään mittoja hameen teossa, vyötärö oli kolminkertainen omaan vyötärööni. Rypytin vyötärön kankaat uudelleen ja ompelin kuminauhan kiristäen sitä koko matkalta, jotta se vihdoin sopisi minulle. Kaikki saumat saumuroin, koska valoverholla on paha tapa purkaantua helposti. Alla pieni alushame kuvaspämmi. 


Parasta valoverhoa!
Niin nätisti tekee röyhelöä oih.

1½ kerrosta hameessa.
Sama 1½ tasona.
Pieni osa pitsiä, minkä alushame söi.
Vyötärön leveys on lievästi leveä ": D"
Valmis hame.
Nuken päällä, ei niin puffi ilman jalkoja.

4.10.2017

Ohmykitty - piilarikauppa

Hei vautsi vau, eloa tännekkin.
Lupasin muutamalle kirjoittaa tilauskokemuksen itselle täysin uudesta piilarikaupasta, joten tässäpä tämä. Ei ole maksettu mainos eikä mitään muutakaan, ajattelin vain mainita että tämmöinenkin piilarikauppa on olemassa, jos muista "tutummista" kaupoista ei löydy semmoista mitä halajaa. Tai etsii vaihtoehtoista piilarikauppaa, jossa Paypal on hyväksytty maksutapa.

Kaupan IG

Alunperin löysin Instagramista kuvia tosi hienoista piilareista, jotka houkuttelivat minut heidän nettikauppaan asti. En ollut koskaan kuullut tästä nettikaupasta ennen, mutta halusin huvin vuoksi testaa mitä sieltä tulee.

Eli Ohmykitty4u on kaupan nimi. Aika erikoinen nimi, kun tottunut PinkyParadiseen ja Honeycoloriin.

Ihastuin siellä Carato merkkisiin piilareihin, joita ei näemmä muualla myydä kuin Ohmykittyssä. Kaupassa oli ilmaiset postikulut, jos tilasi yli 40$. Joten tilasin Carato Blue ja Carato Brown piilarit. En ole vielä "ruskeita" piilareita avannut paketista, mutta näyttää lupaavan keltaiselta mitä toivoinkin. Kahdista piilareista ei tullut ihan 40$ raja rikki, joten ostin muutaman hiuspinnin. Summaksi tuli euroissa noin 35e. Eli piilaripari maksoi noin 16e ja pinnit 3e.

Tilasin piilarit 3.9 ja piilarit postitettiin 8.9. Paketti saapui perille 20.9.
Sälän määrä
Piilarimainos
Paketti oli pakattu söpösti muoviin, jossa oli pieni Rilakkuma tarra.
Piilareiden joukosta löytyi ilmaislahjana vaaleanliilat korvakorut. Ilmaislahjasta ei ollut edes mainintaa nettisivuilla, tuli täysin yllätyksenä. Koska korviksissa ei ollut mitään mainintaa mitä ne on, niin en voi edes käyttää niitä.

Piilareiden mukana tuli vaikka mitä sälää. Paljon erilaisia mainoksia kaupan piilareista. Aika hauska listata piilarit, näki helposti mitä piilareita millekkin merkille kuului.


Olen tottunut, että piilarit tulevat pienissä lasisissa pulloissa, mutta nämä tulivatkin muoviläpysköissä. Asiallisesti pakattu silti, piti käyttää voimaa repiäkseen paketti auki.

Mutta niin itse piilareista!
Carato bluet olivat 15mm kun esim. Super Pinky bluet ovat 14,8mm. Eli Carato on hieman suurempi. Tämän takia halusinkin kokeilla näitä.

Silmissä tuntui todella mukavalta, ei ärsyttänyt tai kutittanut silmiä ollenkaan. Pitkän päivän jälkeen silmissä tuntui edelleen todella hyvältä.

Eli ihan hyvä piilarikauppa tuo ihmekauppa. Ei tuttu, mutta turvallinen. Paypalilla maksetaan, joka on muuten aika harvinaista nykyään piilarikaupoissa. 






9.7.2017

Cosplaykilpailujen palkinnot - räntti

Animeconin poksu Traconin poksun sisällä.
Minua on tässä muutaman vuoden aikana ihmetyttänyt cosplaykilpailut ja niiden olemattomat palkinnot.
Kun 2016 Traconin parikilpailussa sijoituimme parini kanssa ensimmäiseksi, voitimme kaksi järjettömän isoa pystiä. Bäkkärille päästyä olo oli hieman "Tässäkö tämä oli?. Toki voitosta olimme ja olen vieläkin onnellinen, se tuli aivan yllätyksenä emmekä edes tähdänneet siihen. Kisasin ennen Traconia 2015 Animeconissa ja sieltä sai vaikka mitä sälää, niin tulee hieman kiittämätön olo, kun jää kaipaamaan jotain lisää. Tuntuu, että palkinnoista ei hirveästi julkisesti huudella, joten eipä sitä kukaan osaa odottaa mitään.

Pokaali Ice ja Pokaali Dali näkynyt cossikisojen pokaaleina.
Mielestäni cosplaykisoissa pysti ei saisi olla ainut palkinto. Ei ne pokaalit nimittäin paljoa maksa. Pienellä salapoliisityöllä löytää eri pokaalitukuista tutut pokaalit, mitä coneissa käytetään. Ja ne eivät oikeasti maksa melkein mitään. Jos yhdessä kilpailussa on kolme sijaa ja kaikille pokaalit, niin ehkä maksimissaan pokaaleihin voi mennä 30e.
Tuntuu, että conit eivät hirveästi arvosta cossikisoja, kisaajia eikä voittajia, kun palkintona on ainoastaan se alle 10 euron muovipokaali marmorikivellä ja liimatulla tai teipatulla laatalla. Tai mitali jossa ei ole edes kaiverrusta mistä conista on kyse.

Hall cosplay-kilpailun palkinnoiksi voin hyväksyä pelkän pystin, koska se on matalemman kynnyksen kisa eikä kisaajatkaan odota siitä mitään. Vaikka nykyään Hall cosplay on menettänyt alkuperäisen tarkoituksensa tutustuttaa potentiaalisia kisaajia lavalle kisaamaan, vaan kisaajat nimenomaan pyrkivät kisaamaan sinne, mutta tämä onkin jo toisen aiheen murhe enkä siitä enempää avaudu tässä postauksessa.
Toki Halliin en myöskään haluaisi pelkkiä pystejä tai mitaleja, koska sijoittuneita olisi ihan mukava arvostaa jollain muullakin palkinnolla. Ennakkoilmoituksen vaativassa kisassa olisi jo hyvä, että palkintona olisi jotain muutakin kuin pysti.

Arvokisojen palkinnot ovat myös hieman mietittävä asia. Ymmärrän, että arvokisoissa toki kaikki haaveilevat ykköspalkinnosta edustaa Suomea ulkomailla. Mutta kyllähän sitä kaikki muutkin kuin ensimmäiseksi sijoittunut panostaa pukuunsa. Arvokisat ovat Suomen "suurimpia" cosplaykisoja. Joten miksi palkinnot unohdetaan niistä? Kaikki kisaajat kummiskin panostavat esitykseensä ja pukuunsa hyvin pitkän ajan. Ikävää, että conit eivät palkitse siitä yhtään enempää kuin pienellä pystillä. ECG karsinnassa ensimmäiseksi sijoittunut voittaa "starttirahaa" edustuspuvulleen, mutta ymmärtääkseni rahat tulee suoraan ECG kisan järjestäjiltä, eikä conilta joka järjestää karsintaa. Starttiraha on hieno asia, koska pieni sponsorointi edustajalle on hyvä ponnahduslauta eteenpäin mahdolliselle finaalipuvulle.

Muistilista nopeasti palkinnoista.
Minun oli helpompi muistella isompien conien palkintoja, koska niihin tässä kirjoituksessa keskitynkin muutenkin. Isommissa coneissa luulisi jo budjetin olevan hyvällä tasolla, että kisaajia voisi jo palkita. Pienissä coneissa ymmärrän, että palkinnot ovat vaikeampi seikka. Toki silti toivon, että sijoittuneet saisivat edes mitalin tai pokaalin, eikä vain kunniakirjaa. Ja jos nyt välttämättä on pakko tyytyä siihen kunniakirjaan, niin pyytäisin että se hieno paperi minkä kisaaja saa, niin se tulisi kirjekuoressa tai muovitaskussa. Tai kuten Animecon 2015 niin kehyksien kanssa.

Hyvä palkinto on semmoinen, jossa kisaajalle ei koidu enempää kuluja. Lahjakortit on aina turvallinen ja hyvä ratkaisu palkintoihin. Mutta esim. 10e lahjakortti Puolenkuunpeleihin summaltaan on huono, koska eipä sillä summalla oikein saa mitään ellei käytä omaa rahaa ostoksiinsa.
Animeconin Puriconin pääsylippu ja majoitus on myös huono palkinto sen suhteen, koska matkakulut voittajalle voivat olla suht korkeat. Mutta koska palkinto julkaistiin ennakkoon, niin kisaaja saa itse päättää haluaako ryhtyä siihen. Ei toki hirveän kannustava palkinto kisaamiseen, jos tietänee syksyn suunnitelmansa jo.

Tein viime kuussa kyselyä Twitterissä palkinnoista ja tässä tulos. Olen hieman pettynyt tulokseen. Monelta tuli vastaus "kunhan edes pokaalin saisi niin se riittää". Se on kyllä hyvin surullista, jos sijoittunut ei saa mitään pokaalia tai mitalia muistoksi kisaamisesta.
Pokaali tai mitali pitäisi olla itsestäänselvyys. Loput palkinnoista ovat extraa, joita silti toivon sijoittuneiden saavan.
Myös kyselyn kommenteista löytyy hienoja kommentteja, joita en tähän kirjoita uusiksi joten kannattaa käydä lukemassa!

Twitter on paras alusta kyselyille.

4.6.2017

Tatuonnin peittäminen

Hurraa, ajattelin tehdä mini tutoriaalin tatuoinnin peitosta.  Tein hetki sitten kyselyä Twitterissä, mitä mieltä muut on tatuoinneista ja cosseista. Äänestystulos oli aika selvä. Mutta moni antoi sivukommenttina "Itse peittäisin, mutta en vaadi muilta samaa.".
Minulla on selässä suht iso tatuointi, joka silloin tällöin pilkistelee cosseissa. Minäkin peittäisin tatuointini, mutta muiden tatuoinnit eivät häiritse cosseissa. Ellei tatuointi ole hyvin räikeä ja näkyvässä paikassa ja pilaa cossin "kokonaisuuden". Minun Plutia cossini on hyvä esimerkki tästä: Pieni söpö tyttö.... jolla peuran kallo selässä? Ne eivät ihan mene yksi yhteen. Photoshootissa en jaksaisi peittää tatuointia, koska silloin voi vain kikkailla kuvanmuokkauksen kanssa. Conissa taas ihmiset näkevät minut joka suunnasta cossi päällä, joten silloin olisi ihan hyvä peittää.  Harvoin jaksan peittää sen, mutta Plutiaa varten on vähän pakko, koska muutoin se näkyisi aivan liikaa eikä se ollut yhtään hahmouskollinen. Tatuoinnin peittäminen on yhtä isoa tuskaa, joten on helpompi vain valita hahmo, jolla ei ole selkä avoin.

Vichy Dermablendillä peitetty.
Dermablendin päälle vaaleata meikkivoidetta.
Suurimalla osalla suomalaisista on hyvin vaalea iho, joten minäkään en ole mikään poikkeus siihen. Sain kaverilta lahjaksi Vichyn Dermablend Corrective total body foundation meikkivoidetta, jonka tiesin olevan aivan liian tummaa. Suomessa harmillisesti myydään Dermablendiä vain kahdessa sävyssä: tumma ja aivan liian tumma.
Töpöttelin sienellä Dermablendiä muutaman kerroksen, annoin kuivua ja laitoin läpinäkyvää puuteria päälle. Kokonaan kuivuttua töpöttelin hellästi varoen hinkkaamasta päälle vaaleinta meikkivoidetta mitä minulla oli. Sekin oli liian tummaa selälleni, joten se näyttää lievästi vanhalta mustelmalta. Esimerkkikuvissa tein meikin yksin, joten en voinut blendata meikkirajoja piiloon kunnolla. Selkä on vaikea paikka meikata, joten Desussa tarvitsen jonkun apuun hieman reunojen blendaukseen (Vapaaehtoisia otetaan vastaan tehtävään, vink vink).

Tutorial for ants, klikkaa suuremmaksi.
Piirsin tussilla mustan sydämmen käteeni, jotta saisin helpommin tehtyä tutoriaalin. Piirsin vahingossa vesiliukoisella tussilla enkä permanentti tussilla, joten tutoriaali hieman vääristää lopputulosta. Tussi liukesi meikkeihin vähän, joten lopputulos on hieman tummempi kuin voisi olla.

1. Puhdista käsi hiestä ja liasta.
2. Töpöttele ensimmäinen kerros Dermablendiä.
3. Anna kuivua hetken ja töpöttele lisää Dermablendiä.
4. Toista Dermablendin kerrostelu kunnes peittänyt tarpeeksi.
5. Töpöttele runsas määrä puuteria.
6. Töpöttele vaaleampaa meikkivoidetta. Kerrosta jos tarpeen.
8. Puuteroi uudelleen.
9. Tatuointi on peitetty. Päälle voi vielä setting spraylla tai hiuslakalle sprayaa kerroksen, jotta meikit oikeasti pysyisi.

Meikit lähtee suht hyvin pesussa pois ja loput ihan normaalilla meikinpoistoaineella. Ei tarvitse paljoa hinkkaa ihoa.

Unohdin heittää materiaalit tutoriaaliin mukaan, joten tässä vielä meikit joita käytin:
Meikkisieniä,
ProFace Neutral Setting Powder (Punanaamiosta ostettua halpaa läpinäkyvää puuteria),
The One Everlasting Foundation
Vichy Dermablend Total Body Corrective Foundation, Light.


29.5.2017

Plutia 2/?

Plutian kengistä aloitin ostamalla H&M:stä halvat ballerinat, koska kaikki omani olivat mystisesti kadonneet. Leikkelin balleriinojen kantapäästä muutaman sentin pois, koska ne olivat liian korkeat ja rikkoivat tohveliefektin. Ompelin balleriinojen päälle pehmofleecestä uuden reunustan ja täytin sen pumpulilla tuomaan vähän tohvelimaista muotoa. Jouduin kaiken ompelemaan käsin, koska en luottanut liiman pysyvyyteen ja liima olisi tahrinut kangasta.

Jostain syystä matikkapääni alunperin halusi pallon koostuvan kuudesta saumasta ja siitä tulikin hyvin epämääräisen muotoinen. Tein kolme eri kokoista palloa kengän päistä, koska kaksi ensimmäistä olivat liian pieniä.
Kiinnitin pallon kenkään kiinni käsin taas vaihteeksi. Ompelin pallon kokonaan kiinni ballerinan alkuperäiseen jalkapöytään, ettei conin aikana sisällöt tursuaisi sieltä pois.

Korvat, suun ja silmät ompelin käsin kiinni vasta kun kenkä oli jo valmiina. Halusin käsintehdyn pehmolelumaisen ulkonäön kenkiin, joten jätin tikit näkyviin enkä esim. liimannut tai ommellut ne piilotikillä.
Kenkiin meni reilu pussillinen vanua, Eurokankaassa maksoi pussi 5e.  Nallen päät painavat ihan mukavasti, koska sitä vanua on ihan reilusti kengässä. Mutta onneksi pohjana on oman kokoinen balleriina, niin kengät pysyvät hyvin jalassa ja niillä voi mukavasti liikkua ja kävellä.

Sukat taas olivat oma työmaansa. Olin alkuvaiheilla jo kauhuissani tästä vaiheesta, koska olin hyvin skeptinen miten saan maalattua raitoja venyvään kankaaseen. Lopputulos ei ollut ihan niin kauhea mitä oletin, enkä onneksi joutunut ommella raitoja yksitellen sukan muotoon.
Tilasin eBaysta kaksi paria valkoisia sukkia, toiset ihan varmuuden vuoksi jos jokin menee pieleen.
Testailin eri tapoja tehdä raidat sukkiin, joten ne varasukat tuhoutuivat nopeasti.
Ostin kangasmaalit Helsingin Hobbypointista. Kyselin hieman myyjältä apua mikä maali sopeutuisi venyvään kankaaseen. Päädyimme pinkkiin Emo kangasmaaliin, jota vaalennettiin valkoisella peittopastalla. Laimensin maalia lusikallisella vettä, että siitä tuli hieman juoksevampaa.

Ei näin.
Kuivausviritelmä
Yritin aluksi maalata raidat omassa jalassani, mutta eipähän siitä tullut mitään eikä lainajalkaa ollut.
Päädyin piirtämään rajat kynällä ja maalaamaan raidat pahvinpalasen päällä. En mittaillut pahvia sen suuremmin. Pahvi oli hieman suurempi kuin sukka, jotta sukka vähän pingottuisi pahvin päällä. Olen todella huono maalaamaan vapaalla kädellä, joten teippasin raidat, jottei maali vahingossa vuotasi sinne minne sen ei pitäisi.

Hups.
Hups x 2
Muutamia (tusina) mokia ehti käydä kun näitä sukkia tein. Pahvi luonnollisesti mössööntyy kastuessa, joten unohdin päällystää pahvini jollain jotta se kestäisi paremmin kangasmaalien kosteuden. Joten yhteen sukkaan sitten tarttui kaikki pahvin jämät, jotka piti kuivana raaputella pois. Ei mikään maailmanloppu, mutta vie turhaa aikaa kun olisi alunperin voinut välttää sen.

Toinen virhe oli ihan omaa huolimattomuuttani. Maalasin vahingossa muutaman pinkin raidan väärään kohtaan, joten koetin korjata maalaamalla pinkin päälle keltaisen. Huomasinkin, että käyttämääni kangasmaalia ei voi maalaa päällekkäin. Kangasmaalini sopii täydellisesti venyvälle kankaalle, koska siitä ei jää maalikerrosta kankaan päälle vaan värjää kankaan. Joten korjaamani raita ei pysynytkään kankaassa kiinni, vaan sen sai raaputettua pois.