Bodyline ostocossi

Selasin tuossa yksi päivä huvin vuoksi Bodylineä kenkien takia, mutta päädyinkin selaamaan sivun muuta tarjontaa myös. Sieltä sitten löysin naurettavan halpoja cosseja ja halusin vitsillä testaa onko ne mistään kotoisin.

Päädyin tilaamaan Chihiro Fujisaki asun Danganronpasta. Tai Bodylinen nimellä Costume 685.
Pakettiin kuului bleiseri, hame ja pusero.
En jaksanut kuvia varten silittää asun osia, pahoittelut asiasta, mutta sentään todistaa että aina kannattaa silittää ostopuvut!

Teimme ryhmätilauksen Niyarifan ja hänen kaverinsa kanssa, joten postikulut menivät kolmeen pekkaan.
Minun ostokset maksoivat 33,53e, eli 2kpl 12e cosplay ja 7.99e postikulut ja 1,55e verot.
11. tammikuuta Niyarifa tilasi ja paketti saapui noudettavaksi 25. tammikuuta. Paketti tuli Japanista asti, mutta ei edes jäännyt tulliin vaikka tavaraa oli paljon. Hyvin nopeasti tuli perille.



Bleiseri oli hyvälaatuinen. Kiinnitys edessä oli yksi nappi ja loput rivistöstä oli neppareilla piilossa. Nepparit eivät toki hirveän hyvin pysy kiinni, joten vaihdan varmaan hakasiin jossain vaiheessa. Yllätyin, että rintatasku onkin ihan oikea toimiva tasku eikä taskunläppä vaan.
Vaikka bleiserin materiaali on keinokuitua, se ei ollut järjettömän ryppyinen.

Tilatessa Bodylineltä tai muusta aasialaisesta kaupasta niin kokoluokitus voi olla aina masentavaa. Tällä kertaa kokolapussa lukee 2L. Mitat vastasivat suhteellisen hyvin annettuihin ja koska Chihiro ei ole mikään rinnakas hahmo, niin luonnollisesti bleiseri on myös tehty hyvin naftiksi. Joten joudun pitämään bindiä tämä cossi päällä, mutta se olikin alunperin ajatuksena. Usein aasialaisissa vaatteissa hihanpituus on liian lyhyt, mutta nyt se oli riittävä.


Bleiseriä ei ollut vuoritettu vaan saumat olivat vain saumuroitu siististi. Ohuet olkatoppaukset myös löytyivät.
Pesulapussa oli myös yksi ylimääräinen nappi, jos toinen tippuu tai hukkuu, olin hyvin iloinen siitä. 
Hihassa kuvio oli brodeerattu ja oli hyvin siistinnäköinen. 



Hame oli ryttykatastrofi. Hameen vekit oli ommeltu kiinni, jotta vekit pysyisivät kasassa kuljetuksessa. Se on hyvin yleistä normaaleissakin vaatteissa, että halkiot tai piilotaskut on harsittu kiinni pitääkseen muotoa. Harvat toki muistavat tai tietävät, että ne ompeleen pitää ratkoa irti. Mutta materiaalina hameeksi se on aivan kaamea. Kerran kun istahtaa hame päällä niin aivan varmasti takamus täynnä ryppyjä. Hameessa oli sivussa vetoketju ja hakaset.

Kauluspaita oli suurin piirtein juuri semmoista laatua mitä voisi odottaakin. Hieman tönkköä ja ryppyistä materiaalia, mutta mitä nyt halvalta kauluspaidaltakaan voisi odottaa.  Ei paras, mutta toimii.

Postarit ja verot jaettuna puoliksi toisen ostocossin kanssa, niin hinnaksi tuli yhteensä 16,75e. Joten hintalaadultaan ihan hyvä. Ainut käyttökelvoton osa ostocossissa oli hame, mutta kyllä silläkin pärjäisi jos välttämättä haluasi. Photoshootin sentään saisi aikaiseksi.

Eva-Beatrice WIP 3/3

Kuva: Juce.

Olen hirveän ylpeä Eva-Beatrice cossistani. Sain pitkästä aikaa mukavan olon cossissa, ettei tarvitsenut hävetä se päällä laadun tai virheellisyyden takia. Eva Beatossa ei ollut mitään järkyttävän vaativaa aivopähkäilyä, mutta sitä en edes hakenutkaan. Halusin tehdä puvun, joka mahdollisesti vastasi omaa taitotasoani. Sen takii pyrinkin ompelemaan siististi ja harkiten. Toki joka cosplay on omalla tavalla haastava ja vaativa, joten aina saa kehittyä lisää cossien myötä.
Pukua oli myös todella mukava pitää päällä, mikään ei puristanut tai kiristänyt eikä ollut liian kuuma. Ja jos olisi ollut liian kuuma, niin keepin sai helposti pois.
Jos tekisin sen uudelleen, niin tottakai tekisin muutaman asian erillä tavoin ja pikkuviilaisin lisää.

Halusin pukua tehdessä myös miettiä harkiten helppoa päälle pukeutumista. Sen takia neppareita, vetoketjuja, hakasia ja muuta pikku roinaa menikin mukavasti cossiin.
Jotta pukeminen olisi helppoa, yhdistin liilan päällihameen ja mustan alushameen samaan. Ompelin mustaan alushameeseen vetoketjun sivulle ja liilan päällihameen ompelin mustan vyötärökaitaleeseen. Jätin yhden sivun auki liilasta ja laitoin muutamat nepparit ja keskelle hakasen pukemista varten. Tällä vältin liikaa kangasta vyötäröllä ja jo olemattoman vyötäröni leventämistä vielä enemmän.

Vanha ruusuke

Uusi ruusuke

En ollut tyytyväinen hatun ruusukkeeseen, joten tein sen monesti uusiksi. Kun olin saannut ensimmäisen vihdoin valmiiksi, niin päätin sen antaa olla hetken ja jos on enemmän aikaa niin uusisin sen. Viikko ennen conia päätinkin uusia sen, koska koska röyhelöt näyttivät vain kompelöiltä ja suurilta.  Etsin paljon netistä erilaisia ruusukkeen ja ruusun teko-ohjeita ja löysinkin vihdoin muutamat mitä käytin.
Päädyin tekemään pieniä laskoksia liilasta kankaasta ja ompelin sen pienelle ohuelle pahvin palaselle pysyäkseen muodossa. Mustan organzan (joka kuvassa näkyy hyvin huonosti) tein samoin ja yhdistin liilan pahviin.  Mustan osion tein pienistä leikatuista satiininauhan palasista, jotka ompelin omalle pienelle ohuelle pahville. Ruusu ja valkoinen koriste oli sama mitä edellisessä ruusukkeessa käytin, vaikka uudessa kuvassa ne jostain syystä vähän vammaa.  Jos kiinnostaa kyseiset tutoriaalit, niin voin linkkailla ne!

Lopulliseen sauvaan en ole tyytyväinen, mutta tuomaripalautteessa ei ole vielä tähän mennessä mainittu asiasta, joka hieman ihmetyttää.
Tekisin propin aivan kokonaan uusiksi erillä tavoin, mutta tämä olikin ensimmäinen näin suuri worblahirviö minulta, joten tulipahan opittua kaikkea tärkeää.
Tärkein oppi oli se, että kannattaa aina kaavoittaa propin osat oikein ja hiota/leikkaa ne jo niin siistiksi kuin voi ennenkuin kerrostaa sen worblalla. Minä jätin sauvan pohjan röpelöiseksi ja koskemattomaksi kun worblaa sulatin päälle. Se sitten tarkoitti järkyttävää hiomista dremelin kanssa. Säästää aikaa ja vaivaa, jos jo heti alkuun miettii hieman pidemmälle tekovaiheita.

Desucon Frostbite 2017 ja ECG karsinnat

Kuva: Nyymix

Huh huh. Olipahan con. Minulle tämä con oli kaikkea mitä toivoinkin. Kavereiden ja tuttujen näkemistä, hauskanpitoa ja cosplayta. 10/10 menisin uudelleen.
Sain idean osallistua ECG karsintoihin heti Traconin parikilpailun voiton jälkeen. Koin, että ehkä olisi minunkin aika koetella taitojani. En ollut koskaan ennen edes kuvitellut esityksen laatimista, joten frostissa olikin ensimmäinen kerta lavalla esityksen kanssa.
Pidin kisaan osallistumisen suhteellisen salaisena, jos niin voi sanoa? Huutelin Cosfin discord ryhmächätissä siitä ja kerroin muutamalle kaverille. Twitterissä en tainnut mainita asiaa, ehkä hieman vinkkailin asiasta. Puvun toki olin jo ennen conia paljastanut, mutta eipä se mitään haittaa aiheuttanut.

Kalle "HCJorma" Lounela

Conini alkoi jo aikasin perjantaina aamupäivänä conin kasauksesta ja kuuttina olin lipunmyynnissä iltapäivän ennen ensimmäistä lavaharjoitusta.
Lavaharjoituksissa laitoin vain alushameeni ja vannehameen päälle, koska tiesin sen vaikuttavan minun liikkeeseen paljon. Harjoittelin kolmesti, koska ensimmäisillä kerroilla unohdin täysin mitä minun piti edes lavalla tehdä.

Lauantaina saavuin conipaikalle hyvin ajoissa kyytini takia, joten minulla oli paljon luppoaikaa ennen tuomarointia. Sen ajan kulutin green roomissa meikkaamisessa ja ahtauduin kävijöiden pukkariin vaihtamaan vaatteet. Onneksi pukkarissa oli toinenkin kaveri, joka auttoi tavaramääräni takaisin greeniin.
Kun vihdoin olin cossi päällä niin valuttauduin metsähalliin etsimän tuttuja. Siinä samalla hyvin monet pysättelivät minut puhumaan puvustani tai Uminekosta. Yllätyin, kuinka paljon Umineko faneja oikeasti on coneissa. Cosseja sarjasta harvemmin näkee, mutta faneja löytyy ihanan paljon!

Kuva: Kalle "HCJorma" Lounela

Oli mukavaa, että cossikisat olivat myöhempää illalla. Aamulla oli paljon aikaa eikä stressannut mikään. Mutta ehkä kilpailut olivat hieman liian myöhään? Kisojen aikana vatsani kurni ja itkin nälkää, koska luonnollisesti siihen aikaan voisi jo syödä. Ideaali olisi vaikka 16:00 tai 16:30 alkava kilpailu?

Kisabäkkärillä oli huvittavan paljon tuttuja kisaamassa normaalissa pukukisassa tai mammailemassa. Luonnollisesti sisäinen cosplaymammani heräsi takkuisten peruukkien takia, niin harjailin ajankuluksi heidän peruukkejaan, koska mammat eivät tainneet tajuta sitä. Kun minun piti mennä lavaharjoituksiin, niin annoin toiselle mammalle harjan käteen ja pyysin, että harjaisi kaverin peruukin loppuun.
Onneksi oli tuttu mammana, niin ehkä lievästi käskytin häntä katsomaan pukuni läpi ennen tuomarointia ja laittamaan helmani kuntoon yhteiskuvaa varten (Anakichi olet ihana mamma, kiitos vielä kerran!).

Tuomarointi oli normaalia jännittävämpää, koska tuomarointi hoidettiin englanniksi. En ole pitkään aikaan joutunut käyttämään englania puheessani, joten olin hyvin ruosteinen jo siinä. Olin kotona harjoitellut sanastoa ja omasta mielestäni tärkeitä pointteja, mutta itse h-hetkellä unohdin kaiken. Tuntui nololta unohtaa sanat kuten huopa ja vuori, mutta kai sen voi pistää jännityksen piikkiin. Itse tuomarointi oli silti hyvin mukavaa ja kaikki tuomarit olivat hyvin hellävaraisia lempeällä hymyllä varustettuina. Lähdin sieltä paremmin mielin verrattuna Traconin parikilpailun tuomaroinnista, koska silloin en ehtinyt kertoa puoliakaan asustani.

Kisajännitys vihdoin iski, kun jonotimme lavalle pääsyä ja ECG intro lähti soimaan. Onneksi olin jo viides kisaaja, joten en kauaa joutunut odotella. Esityksen jälkeen pääsin katsomaan muita esityksiä heti eturiviin. Väliaikashow sai minut nauramaan vedet silmistä, aivan mahtava show!

Oli ihan hauskaa kisata ensikertalaisena arvokisoissa, ei tullut mitenkään paha mieli ja itseasiassa sain sieltä intoa on enemmän kuin koskaan tuleville kisoille. Palaute muilta ja tähän mennessä yhdeltä tuomarilta, Elinalta, on ollut hyvin rakentavaa ja juuri sitä mitä olin toivonutkin.  Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.