Desucon Frostbite 2017 ja ECG karsinnat

Kuva: Nyymix

Huh huh. Olipahan con. Minulle tämä con oli kaikkea mitä toivoinkin. Kavereiden ja tuttujen näkemistä, hauskanpitoa ja cosplayta. 10/10 menisin uudelleen.
Sain idean osallistua ECG karsintoihin heti Traconin parikilpailun voiton jälkeen. Koin, että ehkä olisi minunkin aika koetella taitojani. En ollut koskaan ennen edes kuvitellut esityksen laatimista, joten frostissa olikin ensimmäinen kerta lavalla esityksen kanssa.
Pidin kisaan osallistumisen suhteellisen salaisena, jos niin voi sanoa? Huutelin Cosfin discord ryhmächätissä siitä ja kerroin muutamalle kaverille. Twitterissä en tainnut mainita asiaa, ehkä hieman vinkkailin asiasta. Puvun toki olin jo ennen conia paljastanut, mutta eipä se mitään haittaa aiheuttanut.

Kalle "HCJorma" Lounela

Conini alkoi jo aikasin perjantaina aamupäivänä conin kasauksesta ja kuuttina olin lipunmyynnissä iltapäivän ennen ensimmäistä lavaharjoitusta.
Lavaharjoituksissa laitoin vain alushameeni ja vannehameen päälle, koska tiesin sen vaikuttavan minun liikkeeseen paljon. Harjoittelin kolmesti, koska ensimmäisillä kerroilla unohdin täysin mitä minun piti edes lavalla tehdä.

Lauantaina saavuin conipaikalle hyvin ajoissa kyytini takia, joten minulla oli paljon luppoaikaa ennen tuomarointia. Sen ajan kulutin green roomissa meikkaamisessa ja ahtauduin kävijöiden pukkariin vaihtamaan vaatteet. Onneksi pukkarissa oli toinenkin kaveri, joka auttoi tavaramääräni takaisin greeniin.
Kun vihdoin olin cossi päällä niin valuttauduin metsähalliin etsimän tuttuja. Siinä samalla hyvin monet pysättelivät minut puhumaan puvustani tai Uminekosta. Yllätyin, kuinka paljon Umineko faneja oikeasti on coneissa. Cosseja sarjasta harvemmin näkee, mutta faneja löytyy ihanan paljon!

Kuva: Kalle "HCJorma" Lounela

Oli mukavaa, että cossikisat olivat myöhempää illalla. Aamulla oli paljon aikaa eikä stressannut mikään. Mutta ehkä kilpailut olivat hieman liian myöhään? Kisojen aikana vatsani kurni ja itkin nälkää, koska luonnollisesti siihen aikaan voisi jo syödä. Ideaali olisi vaikka 16:00 tai 16:30 alkava kilpailu?

Kisabäkkärillä oli huvittavan paljon tuttuja kisaamassa normaalissa pukukisassa tai mammailemassa. Luonnollisesti sisäinen cosplaymammani heräsi takkuisten peruukkien takia, niin harjailin ajankuluksi heidän peruukkejaan, koska mammat eivät tainneet tajuta sitä. Kun minun piti mennä lavaharjoituksiin, niin annoin toiselle mammalle harjan käteen ja pyysin, että harjaisi kaverin peruukin loppuun.
Onneksi oli tuttu mammana, niin ehkä lievästi käskytin häntä katsomaan pukuni läpi ennen tuomarointia ja laittamaan helmani kuntoon yhteiskuvaa varten (Anakichi olet ihana mamma, kiitos vielä kerran!).

Tuomarointi oli normaalia jännittävämpää, koska tuomarointi hoidettiin englanniksi. En ole pitkään aikaan joutunut käyttämään englania puheessani, joten olin hyvin ruosteinen jo siinä. Olin kotona harjoitellut sanastoa ja omasta mielestäni tärkeitä pointteja, mutta itse h-hetkellä unohdin kaiken. Tuntui nololta unohtaa sanat kuten huopa ja vuori, mutta kai sen voi pistää jännityksen piikkiin. Itse tuomarointi oli silti hyvin mukavaa ja kaikki tuomarit olivat hyvin hellävaraisia lempeällä hymyllä varustettuina. Lähdin sieltä paremmin mielin verrattuna Traconin parikilpailun tuomaroinnista, koska silloin en ehtinyt kertoa puoliakaan asustani.

Kisajännitys vihdoin iski, kun jonotimme lavalle pääsyä ja ECG intro lähti soimaan. Onneksi olin jo viides kisaaja, joten en kauaa joutunut odotella. Esityksen jälkeen pääsin katsomaan muita esityksiä heti eturiviin. Väliaikashow sai minut nauramaan vedet silmistä, aivan mahtava show!

Oli ihan hauskaa kisata ensikertalaisena arvokisoissa, ei tullut mitenkään paha mieli ja itseasiassa sain sieltä intoa on enemmän kuin koskaan tuleville kisoille. Palaute muilta ja tähän mennessä yhdeltä tuomarilta, Elinalta, on ollut hyvin rakentavaa ja juuri sitä mitä olin toivonutkin.  Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.