Plutia 2/?

Plutian kengistä aloitin ostamalla H&M:stä halvat ballerinat, koska kaikki omani olivat mystisesti kadonneet. Leikkelin balleriinojen kantapäästä muutaman sentin pois, koska ne olivat liian korkeat ja rikkoivat tohveliefektin. Ompelin balleriinojen päälle pehmofleecestä uuden reunustan ja täytin sen pumpulilla tuomaan vähän tohvelimaista muotoa. Jouduin kaiken ompelemaan käsin, koska en luottanut liiman pysyvyyteen ja liima olisi tahrinut kangasta.

Jostain syystä matikkapääni alunperin halusi pallon koostuvan kuudesta saumasta ja siitä tulikin hyvin epämääräisen muotoinen. Tein kolme eri kokoista palloa kengän päistä, koska kaksi ensimmäistä olivat liian pieniä.
Kiinnitin pallon kenkään kiinni käsin taas vaihteeksi. Ompelin pallon kokonaan kiinni ballerinan alkuperäiseen jalkapöytään, ettei conin aikana sisällöt tursuaisi sieltä pois.

Korvat, suun ja silmät ompelin käsin kiinni vasta kun kenkä oli jo valmiina. Halusin käsintehdyn pehmolelumaisen ulkonäön kenkiin, joten jätin tikit näkyviin enkä esim. liimannut tai ommellut ne piilotikillä.
Kenkiin meni reilu pussillinen vanua, Eurokankaassa maksoi pussi 5e.  Nallen päät painavat ihan mukavasti, koska sitä vanua on ihan reilusti kengässä. Mutta onneksi pohjana on oman kokoinen balleriina, niin kengät pysyvät hyvin jalassa ja niillä voi mukavasti liikkua ja kävellä.

Sukat taas olivat oma työmaansa. Olin alkuvaiheilla jo kauhuissani tästä vaiheesta, koska olin hyvin skeptinen miten saan maalattua raitoja venyvään kankaaseen. Lopputulos ei ollut ihan niin kauhea mitä oletin, enkä onneksi joutunut ommella raitoja yksitellen sukan muotoon.
Tilasin eBaysta kaksi paria valkoisia sukkia, toiset ihan varmuuden vuoksi jos jokin menee pieleen.
Testailin eri tapoja tehdä raidat sukkiin, joten ne varasukat tuhoutuivat nopeasti.
Ostin kangasmaalit Helsingin Hobbypointista. Kyselin hieman myyjältä apua mikä maali sopeutuisi venyvään kankaaseen. Päädyimme pinkkiin Emo kangasmaaliin, jota vaalennettiin valkoisella peittopastalla. Laimensin maalia lusikallisella vettä, että siitä tuli hieman juoksevampaa.

Ei näin.

Kuivausviritelmä

Yritin aluksi maalata raidat omassa jalassani, mutta eipähän siitä tullut mitään eikä lainajalkaa ollut.
Päädyin piirtämään rajat kynällä ja maalaamaan raidat pahvinpalasen päällä. En mittaillut pahvia sen suuremmin. Pahvi oli hieman suurempi kuin sukka, jotta sukka vähän pingottuisi pahvin päällä. Olen todella huono maalaamaan vapaalla kädellä, joten teippasin raidat, jottei maali vahingossa vuotasi sinne minne sen ei pitäisi.

Hups.

Hups x 2

Muutamia (tusina) mokia ehti käydä kun näitä sukkia tein. Pahvi luonnollisesti mössööntyy kastuessa, joten unohdin päällystää pahvini jollain jotta se kestäisi paremmin kangasmaalien kosteuden. Joten yhteen sukkaan sitten tarttui kaikki pahvin jämät, jotka piti kuivana raaputella pois. Ei mikään maailmanloppu, mutta vie turhaa aikaa kun olisi alunperin voinut välttää sen.

Toinen virhe oli ihan omaa huolimattomuuttani. Maalasin vahingossa muutaman pinkin raidan väärään kohtaan, joten koetin korjata maalaamalla pinkin päälle keltaisen. Huomasinkin, että käyttämääni kangasmaalia ei voi maalaa päällekkäin. Kangasmaalini sopii täydellisesti venyvälle kankaalle, koska siitä ei jää maalikerrosta kankaan päälle vaan värjää kankaan. Joten korjaamani raita ei pysynytkään kankaassa kiinni, vaan sen sai raaputettua pois.